Ohjelmisto-osaamisen taso

Vasta valittu Suomen tietotekniikkavaikuttaja, prof. Mika Helenius ottaa tapetille yliopistojen ohjelmisto-opetuksen tason. Olen korostanut samaa näkökulmaa vuosikaudet, mutta minua ei ole valittu vaikuttajaksi. Sanojalla pitää olla tukea takana, että informaatio menisi läpi.

Erityisen tarpeellinen kannanotto joka tapauksessa. Lue tästä.

”VIKAei ole laitteissa ja niiden käyttäjissä.
Se on laajemmin kansakunnan ja sen instituutioiden sisällä. Suomelta puuttuu strategisen tason systeeminen ohjelmistoymmärrys”, Tietotekniikan liiton TTL:n hallituksenjäsen Helenius sanoo. TTL on yli 15 000 jäsenen ict- ja ohjelmistoammattilaisten yhteisö,joka tietää missä mennään.

”Meillä on koulutuksessa ja käytännöissä pääosassa perinteinen tietotekniikka Computer Science, jonka ohessa on laskennalli

nen tietojenkäsittely eli ’laskintiede’ eli Computational Information Sciences (CIS).
Sitten on elinkeinoelämää palveleva tietotekniikka ja ohjelmistojen suunnittelu sekä näiden johtaminen eli Computer Science and Engineering (CSE). Sitten on vielä kaupallisesta näkökulmasta erillään asioita tarkasteleva Information and Service Management(ISM)”, Helenius täsmentää.
Näitä on integroitu useissa maissa uusiksi kokonaisuuksiksi erityisesti informaatiointensiivisten toimialojen kasvaessa ohjelmistojen avulla.
”Suomessa ei tätä kehitystä ole olemassa,vaikka olemme puhuneet tietoyhteiskunnasta.”
Hyvää linjausta jatkuu:
HELENIUS korostaa yhteiskunnallisuutta.
”Saksassa on muodostunut yhteiskunnallisesti resursoitu oppiala Wirtshaftinformatik. Se on englanniksi Business and InformationSystems Engineering eli BISE. Yhdysvalloissa se on joko Software and Systems Engineering (SSE) tai Information Systems Engineering (ISE). Suomeksi se olisi liiketoiminnan ja informaatiojärjestelmien suunnittelutiede.”
”Meiltä puuttuu tällainen BISE-ajattelu ja keskustelu. Siinä on ’engineering’ eli liiketoiminnan ja ohjelmistosuunnittelun näkökulma integroituna. Tämä puuttuu pitkälle myös tieteellisestä tutkimuksesta ja opetuksesta”, Helenius sanoo.
Siitä seuraa, ettei julkisiin ja yksityisiin organisaatioihin synny riittävän paljon osaajia, joilla Ala-Pietilän raportin kertomaa kitkaa voitaisiin poistaa tekemällä oikeita asioita oikealla osaamisella.
Tämä tulikin mieleen kun eilen A-TALK:ssa puhuttiin sote-palvelujen ”uudistamisesta”. Aiempi työryhmätyö oli heitetty roskiin jo kolme kertaa ja deadlinet olivat siirtyneet jo 10 kertaa kun samoja asioita oli tahkottu pian 10 vuotta.
 
Mainokset

Suosituimmat jutut 2012

Tämän blogin kirjoittaminen on jäännyt vähemmälle keskittyessäni systeemiajatteluun: http://www.goodreason.fi.

Tilasto tältä vuodelta kertoo mitä aiheita eniten on luettu:

Home page / Archives
Analyysi: Mitä tarkoittaa analysointi?
Kirja: Tee itsestäsi mestariajattelija
Ollila kertoo: Mihin Nokia romahti?
Mentaalit mallit ja ongelmanratkaisutaidot Rubikin kuution tapaan
Kirja: Päättelytekniikka ohjelmisto-ongelmien selvittämiseen (2. p)
Taustaa
Argentiina itki 2001-2002 ja nyt itkee Kreikka
Vasen ja oikea aivopuolisko ongelmanratkaisijana
Kuinka havaita IT-ongelmia?
Pelinratkaisua shakissa ja ongelmanratkaisua ohjelmistotyössä
Maailmantalouden ongelma: syyt, seuraukset ja ennustukset. Kuuntelemassa Ari Ojapellon esityksiä.
Maailmantalouden ongelma 2008 alkaen ja Euroopan talouskriisin esivaihe
Yhteiskuntamme muuttui vuonna 2011 uusavuttomaksi (osa 1: energia)
Poisoppimisen ongelma
Timo Soini osaa systeemikaavioita: Kreikan tilanne
Analyyttisen ajattelun ja järjestelmäajattelun ongelmat ja mahdollisuudet
English: Observation Reasoning Technology (ORT)
Kun aivot sanoo “tööt” – Peter Sengen näkemyksiä
Koko maapallo peittyisi euroilla EU:n palomuurirahaston arvosta – pituuspiireittäin ladottuna
Mikä on ongelman vastakohta

Home-sivulla on käyty tuhansia kertoja tänä vuonna ja kävijälaskuri on ylittänyt 11.000.

Euro-kriisi : Ongelma ja ratkaisu

Demarissa Roine väittää seuraavaa:

Tällä hetkellä poliitikot vain paikkailevat nykyisen rahoitusjärjestelmän vikoja ja samalla siirtävät yhteiskunnan pääomia rahoitusjärjestelmän mustaan aukkoon.

Ratkaisu olisi seuraava:

Uuteen järjestelmään voidaan siirtyä yhdessä yössä. Pankkien taseissa olevat velat vain siirretään Euroopan keskuspankille (EKP).

Aika rohkea veto Roineelta, vaikka suojautuukin väitteen kritiikiltä sanomalla, että ilman valvontaa tuo ei toteutuisi. Maiden investointeihin hän katsoisi EKP:n olevan oikea taho.

Onneksi olkoon Antti Roine. Tämä oli yksi harvoja todellisia esityksiä rahoituskriisin selättämiseksi koko vuonna. Vaikka tuo esitys ei konkreettinen olisikaan, näin saadaan yksi ehdotus, jota voidaan peilata tulevissa kriisikokouksissa ja sen jälkeisissä istunnoissa, jos tilanne alituiseen pahenee.

Mielestäni ylenmääräinen EKP-keskeisyys saattaa tuottaa moraalikatoa ja sen, että tietyt maat pääsevät hyötymään siitä paljon. Jos yksikään iso EU-maa ei sitä hyväksy, se ei myöskään toteudu.

Rikas setä Samuli ja USA:n talous nyt

Isäni veli Samuli päätti lähteä Amerikkaan 1900-luvun alussa (hän syntynyt vuonna 1889, kun isäni syntymävuosi oli 1905 (pitkä sukupolvi meillä)). Hän pärjäsikin hyvin ja tuli aikanaan näyttämään vaimoaan ja amerikkalaisia tapojaan Suomeen. Hänen sukunsa pääsi siellä Atlantin takana kuitenkin sammumaan niin, että vain yksi serkku on siellä jäljellä. Amerikalla oli silloin sata vuotta sitten mainetta, se oli monen suomalaisen unelma, mitä Antti Tuuri on kuvannut monissa kirjoissaan mm. Ameriikan raitti.

Mitenkähän siellä USA:ssa nyt on päässyt talouden kanssa käymään? Turun sanomissa kerrottiin, että USA:lla on velkaa jo 16.000 miljardia dollaria, velkakatto uhkaa tulla vastaan, jolloin luototus on loppu.

No onko talousmies presidentti Barack Obama ollut hyvä talousmies tällä asteikolla? Ei ole, toki elvytys on hyväkin asia, mutta velkaa on hänen kaudella tullut 5.4 biljoonaa kun edeltäjä G.W Bush teki saman verran velkaa. Tuo velka tekee nyt 64000 dollaria/asukas, siis noin 50.000 euroa / jokainen amerikkalainen. Kuulostaa mahdottomalta että USA saisi maksettua sitä takaisin palkka- ja verotuloista varsinkin kun puolet lainasta on otettu reilun kymmenen vuoden aikana. Tosin tilannetta keventää, että velkaa on otettu eniten itse amerikkalaisilta (eläkesäätiöt), toiseksi keskuspankilta (FED) ja vasta kolmantena velkojana on Kiina.

Toinen kammottava juttu oli Turun Sanomien taloussivulla (17) tänään (17.9.2012). Maailman veroparatiiseissa on 21.000 miljardia dollaria, ehkä jopa 32 biljoonaa. Se olisi kaksi kertaa enemmän kuin USA:n velka, väärin keinoin pimitettyä rahaa, mistä ei ole maksettu veroja ja jolla kenties hoidetaan pimeää bisnestä, vaikka osittain se käytetään huvitteluun tai järkeviinkin hankkeisiin kuten investointeihin.

Turun Sanomien jutun mukaan pienempi arvio veroparatiisirahasta vastaa USA:n ja Japanin yhteistä bruttokansantuotetta ja suurempi arvio olisi yhtä suuri kuin 27 euromaan ja USA:n yhteinen bruttokansantuote. Veroparatiisit muodostavat yhteiskuntaan uuden etuoikeutun ryhmän, jonka ei tarvitse maksaa veroja ja joka voi sijoitella rahojaan anonyymisti vaikkapa jalkapalloseuroihin tai kalliisiin palatseihin.

Maailman koko rahoitusvarallisuus on Credit Suisse – pankin mukaan 231 biljoonaa, joten paratiisiraha on siitä luokkaa 10%. Nämä tiedot ovat peräisin James Henryltä (the Price of Offshore Limited).

Lopuksi kuvitelma (fiktio) siitä, kuinka USA:n dollari katosi kokonaan.

Open source vai kallis hinta ohjelmistoille

Minne hävisi Yrjö Benson? Hänen piti alkaa rakentamaan Suomelle avoimeen lähdekoodiin perustuvaa ohjelmistoperiaatetta, missä veronmaksajat eivät joudu maksamaan maltaita eikä mansikoita? Onko Väinöö näkyny (kuten laulussa sanotaan) tai Yrjöö?

Iltalehti kirjoitti juuri, että jotakin olisi tehtävä terveydenhuollon IT-hankinnalle: http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288498299167.html

USA:n sukkulalennot olivat pientä lääkäreitten aputyökalujen rinnalla. Onhan meillä niin fiinit lääkärit että kyllä kansan kelpaa tästäkin (aputyökaluista) maksaa sen mitä toimittaja pyytää (tuhatkertaisesti enemmän mitä Virossa tehtiin?)…

Stefan Wallinin ongelmat: kuumailmapalloteoria

Turun sanomissa (16.7) ex-ministeri Stefan Wallin esittää, että politiikka on jakaantumassa kahteen kerrokseen: ongelmien listaajat ja toimivien ratkaisujen etsijät. Populismiin olisi hänen mielestä jo aikaisemmin pitänyt suhtautua vakavasti:

”Nämä kuumailmapallot tulisi osata puhkaista. Sille ei sitten voi mitään, jos joku haluaa äänestää kuumaa ilmaa”.

Aika mielenkiintoisesti sanottu. Näiden mielikuvien mukaan saisi käsityksen, että ongelmien luetteleminen olisi kiellettyä ja luettelijatkin pitäisi poistaa. Toisaalta kannattaa kysyä ovatko nämä ongelmanratkaisijapuolueet onnistuneet tehtävissään kun Euroopan tilanne on erittäin vaarallinen (Jyrki Katainen).

Populismia on se, että väitetään sellaista, mitä itsekään ei tiedetä olevan oikeassa. Äärimmäistä populismia on tietoinen valehtelu ja suurentelu. Jokainen voi itse päätellä kuinka paljon sitä Suomen Eduskunnassa on ja missä puolueissa. Jokaisesta puolueesta löytyy populismia tietyissä tilanteissa, esimerkkinä Kreikan kriisin käsittely parisen vuotta sitten. Nyt jo tiedetään, että kenelläkään ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan – paitsi populisteilla, jotka eivät esittäneet muuta kuin vetäytymistä, mikä olisi ollut ainoa hyvä ratkaisu.

Kuka heittää siis ensimmäisen kiven, Stefan Wallin?

Euroopan talousalueen ongelma: systeemit kuntoon

Alla oleva viesti löytyy Taloussanomien nettisivun kommenteista kirjoittajien tulkitessa viimeisimmän EU-kriisikokouksen sekavia tulkintoja.
Luonnon säännönmukaisuuksia on, ettei erilaisten kesken yhteinen toimi ei ainakaan yhtä hyvin kuin samanlaisten kesken. Kun tällaisia luonnon luomia säännönmukaisuuksia ei ihminen voi muuttaa, niin sen pitää rakentaa järjestelmänsä luonnon sääntöjen mukaisiksi jotta ne toimisivat. Mitä tarkoittaisi eurosta luopuminen?
Voisivathan esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset käyttää euroa maksuvälineenä vaikka heillä on kansallinenkin valuutta? Tulisikos siitä maailmanloppu, jos hekin siirtyisivät euroa käyttämään (fyysisenä) käteisvaluuttana myös kotimaassaan vaikka sisäinen talous pyörisi (laskennallisesti) kruunuissa?
Eipä tulisi, päinvastoin he saisivat sekä Euron yhteiskäyttöedut että säilyttäisivät kansallisilla kelluvilla valuutoillaan kansantalouksiensa joustavan liitynnän muihin talouksiinsa.

Luonnollisesti, jos jokin euromaa luopuu kiinteästä eurokytkennästä omalla rinnakkaisvaluutalla, se voisi jatkaa euron käyttöä käteisvaluuttana. Luopuja siis nauttisi jatkossa sekä euron että kansallisen valuutan hyvistä puolista. 

Tarvittavat välineet ovat internetin ja elektronisen rahan aikakaudella ihan valmiina käytettävissä ja järjestelmä taisi vähän aikaa ollakin käytössä euroon siirtymisvaiheessa, vuosikymmen sitten.

Nimimerkki ”Systeemit kuntoon”
Systeemitasolta ratkaisua on tosiaankin etsittävä pohtimalla ensin periaatteita ja vasta sitten yksityisiä osapuolia kuten Espanja ja Italia ongelmineen. Millaiset systeemit palvelisivat Eurooppaa ja sen osia parhaiten? Riitely ei johda mihinkään paitsi joko laihaan sopuun  tai kaameaan selvittelyyn, jossa kaikki häviävät.